Ekologiset yhteydet ja luo-alueet

Kaavassa on osoitettu joukko alueita, joiden luontoarvot voitaneen huomioida vaikka niitä ei perustettaisikaan varsinaisiksi suojelualueiksi. Nämä alueet on erotettu tavanomaisista virkistysalueista (V) antamalla niille ominaispiirremerkintä luo (=luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue). Näihin ns. luo-alueisiin kuuluvat keskeiset ekologiset yhteydet, pienemmät luontokohteet sekä olennaisimmat metsälain 10 § mukaisia elinympäristöjä sisältävät alueet. Merkintää on käytetty myös arvokkaampien ydinalueiden tuki- ja puskurialueiden osoittamiseen (mm. Stora dammenin puronvarren SL-alueelle osoitettu tuki- ja puskurialue). Luo-alueita on varjokaavassa osoitettu kaikkiaan 580 ha. Kohteiden yksityiskohtaiset kuvaukset löytyvät varjokaavaselosteen liiteosasta.

Luo-alueiden varaukset varjokaavassa

Nro.

Kohteen nimi

Sijainti

 

23

Kasabergetin kallio ja hiidenkirnut

Helsinki

Karhusaari

24

Karhusaaren kallioalue

Helsinki

Karhusaari

25

Metsärinne ja korpinotkelma

Helsinki

Karhusaari

26

Salmenkallion kallio ja sararäme

Helsinki

Salmenkallio

27

Ribbingön rantametsä

Helsinki

Talosaari

28

Ribbingön kallioalue

Helsinki

Talosaari

29

Ribbingön ekologinen yhteys

Helsinki

Talosaari

30

Marbackenin kallioalue ja kangasräme

Helsinki

Talosaari

31

Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys

Helsinki

Ultuna

32

Stora dammenin ekologinen yhteys

Helsinki

Ultuna

33

Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys

Helsinki

Ultuna

34

Kansallispuiston puskurialueet

Helsinki

Ultuna

35

Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys

Helsinki

Östersundom

36

Stora dammenin ekologinen yhteys

Helsinki

Östersundom

37

Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys

Helsinki

Östersundom

38

Sakarinmäen ekologinen yhteys

Helsinki

Östersundom

39

Gumbölen metsäalue

Helsinki

Östersundom

40

Östersundomin metsäniemeke

Helsinki

Östersundom

41

Östersundomin kallioalue

Helsinki

Östersundom

42

Östersunomin kartanon kosteikko

Helsinki

Östersundom

43

Porvoonväylän kallioalue

Helsinki

Östersundom

44

Puroniityntien lehto- ja korpinotkelma

Helsinki

Östersundom

45

Dagsverkbergetin kallioalue

Helsinki

Östersundom

46

Korsnäsin kallioalue ja rinnelehto

Helsinki

Östersundom

47

Långörenin saari

Helsinki

Östersundom

48

Westerkullan niittyalue

Vantaa

Länsimäki

49

Gubbackan kalliometsät

Vantaa

Länsisalmi

50

Mustavuoren ekologinen yhteys

Vantaa

Ojanko

51

Mustavuoren suojelualueen puskurialueet

Helsinki

Östersundom

52

Storörsbottnetin ruokoluhta ja metsäalue

Sipoo

Majvik

53

Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys

Sipoo

Majvik

54

Fallbackenin kallioalue

Sipoo

Granö

55

Klåbäckenin kallioalueet

Sipoo

Granö

56

Strömsuddin ruokoluhta

Sipoo

Granö

57

Träskvikenin lehto, lehtokorpi, saniaslehto

Sipoo

Granö

58

Granön kallioalueet

Sipoo

Granö

59

Majvikin ekologinen yhteys itään

Sipoo

Majvik

60

Majvikin eteläinen suuralue

Sipoo

Majvik

 

Ekologiset yhteydet


Östersundomin varjokaavassa ekologisella yhteydellä tarkoitetaan aluetta, joka kytkee toisiinsa kaksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokasta kohdetta toisiinsa. Tässä yhteydessä luonnon monimuotoisuuden arvokohteilla viitataan alueisiin, jotka ovat kokonsa tai muun ominaispiirteensä ansioista valtakunnallisesti tai maakunnallisesti edustavia luontokohteita kuten Sipoonkorven metsämanner, Östersundomin lintuvedet, Mustavuori-Labbackan lehtoalue ja Majvikin rannikon metsäalueet. Sipoonkorven metsämantereen kytkeminen Mustavuoren lehtoalueeseen, Majvikin rannikon metsäalueisiin ja Östersundomin lintuvesiin on varjokaavan keskeisin lähtökohta.

Sipoonkorven ja rannikon väliset ekologiset käytävät ovat myös merkittäviä ihmisten ulkoilureittejä. Toisaalta suunnittelualueen keskeisimmät metsäiset ekologiset yhteydet (mm. Länsisalmen metsät tai Stora dammenin purolaakso) ovat jo itsessään erittäin edustavia, erilaisten luontotyyppien ja metsäalueiden kokonaisuuksia, minkä vuoksi nämä kohteet osoitetaan suojelualueiksi (SL). Alueen keskeisimmät ekologiset yhteydet säilytetään rakentamiselta ja mahdollisimman leveinä, jotta ne yhtäältä palvelevat monia virkistyskäyttäjiä (mm. hiihtäjät, ratsastajat, ulkoilijat) toisaalta toimivat eläinten ja kasvien luontaisina leviämisreitteinä. Liian kapea ekologinen yhteys heikentää metsäisten luontotyyppien ominaispiirteitä, lisää reunavaikutusta ja muuttaa alueen lajistoa. Reunavaikutuksella on todettu olevan vaikutusta myös metsiä käyttävien ihmisten virkistyskokemuksiin. Sadan metrin levyinen käytävä on kokonaan reunavyöhykettä.

 Sipoonkorven kansallispuiston kytkeminen rannikon Natura-alueisiin ja virkistysalueiden merkitys on todettu erityisen tärkeänä myös Eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa:

Valiokunta korostaa, että kansallispuisto ei pysty yksinään vastaamaan Sipoonkorven ydinalueeseen kohdistuviin suuriin virkistyskäyttöpaineisiin luonnonsuojelutavoitteiden vaarantumatta. Asuinalueiden väliin tarvitaankin riittävästi viherkäytäviä sekä tulevan asutuksen viereen helposti saavutettavia lähivirkistysalueita. …. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaavoituksen yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyys ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä palvelevien viherkäytävien säilyminen erityisesti Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille sekä rakentamattomien riittävien puskurialueiden säilyminen taajamarakenteen ja kansallispuiston välissä.” (Eduskunnan ympäristövaliokunta, helmikuu 2011).